Sweet home Alabama, Irma & Tarmo

HERE WE COME, HERE WE GO!! Bussimme kurvailee kohti Vantaata. Sade ropisee ikkunoihin ja fiilis on onnellinen, mutta haikea. Kun saavumme kotikoloihimme, aikoo Tarmo suunnata suoraan saunaan. Toivottavasti kotona odottavat lämmin ruoka ja sekä isi että äityli. Irman koti on autio ja luultavasti jääkaapissakin loistaa pelkkä valo. Jalkakylpy tekisi terää....

Viime yönä Tarmo nukkui kahden makuualustan päällä, AH, kuin pumpulia. Tarmon oma keltainen legenda jostakin 70-luvun tienoilta alkaa olla melko lituskainen. (Huomio vielä Tarmon paino) Aamulla teltat katosivat säkkeihin hurjaa vauhtia, huhkimme kovasti. Aikuisten oikeasti. Kylä katosi kuin pieru saharaan ja metsä oli jälleen autio. Ounou.

Viikko kului huimaa vauhtia, huomasimme, että unohdimme jekut kokonaan.. ensi leirillä sitten. ;)

Tarmolla on nälkä (yllättäen) ja väsy. Irma nenästä vuotaa verta. Se ei kuitenkaan estä hurjan viikon muisteloita. JIPPII! Päällimmäisinä uudet tuttavuudet, tulva, Tarmolla hyttysen purema korvassa, kipeät lonkat, hupaisat ohjelmat, makoisat ruoat sekä mahtava kuvaajamme Seppo. Toki paljon muutakin.

Joujou, kiitos kaikesta ja kaikille. Huippu viikko! Sii juu gais.

Kiitos, anteeksi ja näkemiin.
Rakkaudella, Irma ja Tarmo

PS. Laav juu metsä.