Ei mitään tärkeää, Irma & Tarmo

Helou rakkaat ja myös rikkaat lukijamme. Tänään muutimme sivistyksen pariin tänne Evolle 10 000 muun täysjärkisen jampan kanssa. Olomme on mitä turvallisin – läheltä löytyvät sairaanhoitajat, palomiehet sekä lain kuuliaiset edustajat. ”Joku uusi sinivuokko-lajike, kenties?” pohti Tarmo.

Yöllisten seikkailujen jälkeen löysimme tiemme bussiin tasan kello seitsemän reikä reikä. Matkalla mieltä virkistivät tupluurit, joiden jälkeen olimme valmiit päivän koettelemuksiin. Ensimmäisenä vastassa oli risusavotta, toisena villin luonteen omaava teltta ja viimeisenä, muttei vähäisempänä, vatsassa kurniva tajuton nälkä. Nopean helpotuksen tarjosi nakkisoppa. Jihaa!

Kovan huhkimisen jälkeen, oli aika tutustua reviiriin. YHTÄKKIÄ! Keskellä Saharan autiomaata (pöllyävä Kilkkeensuora) Tarmo suorastaan sekosi, nenää kutitti, siis kissoja liikenteessä. Koitimme kalastella, mutta ei napannut. Parempi onni ensi kerralla. Kertasimme myös Irman kielikurssin, jotta juttu luistaisi paremmin.

Kuuman päivän päätteeksi haimme helpotusta kahvilasta. Sumppia kului, kun tutustuimme suihkulähteen uuteen asukkaseen Martta-ankkaan. Kahvilan sulkemisaika häämötti, Tarmo tuhisi riippumatossa Irma kainalossaan, kunnes kahvilanpitäjä Ulla nakkasi meidät pihalle... kirjaimellisesti. Emme kuitenkaan masentuneet ja aiomme asioida kahvilassa myös tästä eteenpäin.

Kiire sukassa, hiki tukassa, ei ole kyllä sukkaa jalassa, tukka taitaa olla päässä, aivo syväjäässä.

Uutta suoleen!

Rakkaudella, Irma & Tarmo