Evon metsät kutsuvat sekä opiskelemaan että retkeilemään

Metsänhoito-opisto perustettiin Evolle jo 1800-luvulla

Evolla on Suomen pisin historia metsänhoidon opetuksessa: Evolle perustettiin metsänhoito-opisto vuonna 1858, ja metsänhoitajakoulutus aloitettiin vuonna 1862.

Evon metsäopiston ensimmäinen ohjesääntö edellytti metsänviljelykokeitten järjestämistä ulkomaisilla puulajeilla, ja tätä varten pihapiiriin perustettiin taimitarha vuonna 1860. Evon taimitarhat olivat valtakunnallisesti ensimmäiset metsänviljelytaimien tuottajat. Pihapiirin taimitarha siirrettiin myöhemmin muualle, ja vuonna 1912 alue oli jo nurmena.

Korkein yliopistollinen metsäopetus siirrettiin Evolta Helsingin yliopistoon vuonna 1908. Evolla jatkoi kuitenkin metsänvartijakoulu, josta tuli myöhemmin metsäkoulu ja edelleen metsäopisto. Yhteiskunnallisesti ajatellen metsäkouluajanjakso vuosina 1908-1993 on ollut merkittävä. Tänä aikana Evolta valmistuneet metsäammattilaiset, metsänvartijat ja metsäteknikot ovat olleet huomattavassa vastuussa maatalousvaltaisen yhteiskuntamme muuttuessa moderniksi teollisuusyhteiskunnaksi.

Nykyään opetusmetsä ja retkeilyalue

Evolta valmistuu edelleenkin metsäammattilaisia: metsätalousinsinöörejä ja metsureita. Metsäalan sekä korkeakoulutasoista että toisen asteen opetusta antavat Hämeen ammattikorkeakoulu ja Hämeen ammatti-instituutti. Oppilaitoksilla on yhteinen opetusmetsä Evon Natura-alueella, joten Evolla löytyy mahdollisuuksia monipuoliseen maasto-opetukseen. Opetusmetsä on pääosin Evon vanhaa valtionpuistoa, joka on ollut opetus- ja harjoituskäytössä metsäopiston perustamisesta lähtien.
Suurin osa Evon alueesta on valtion Evon retkeilyaluetta, jossa kulkijan käytössä on yhteensä noin 8500 hehtaarin suuruinen alue, jossa voi patikoida merkityillä reiteillä, yöpyä laavuilla tai telttailuun varatuilla paikoilla.

Erikoisuuksia ovat kulottaminen ja vanhan metsän sirpaleet

Evon metsät ovat olleet suurimaksi osin talousmetsää, jota on hoidettu niin kuin metsiä yleensä Suomessa hoidetaan: ojitettu, hakattu, istutettu ja muokattu maata. Evon erikoisuus on ollut kuitenkin metsien uudistaminen kulottamalla. Yhä edelleen joka vuosi poltetaan pieni ala, koska kulotusta opetetaan Hämeen ammattikorkeakoulun oppilaille. Tästä syystä Evolla on palojatkumo luonnon sytyttämistä metsäpaloista ihmisen aiheuttamiin kuloihin ja metsänhoidolliseen kulotukseen. Tulen vuoksi Evolla on ollut palanutta puuta tarjota niille eliöille, jotka ovat palaneesta puusta riippuvaisia. Siksi Evon on yksi niistä harvoista paikoista Suomessa, jossa tällaista lajistoa tapaa.

Toinen Evon erikoisuus ovat vanhan metsän sirpaleet Kotinen ja Sudenpesänkangas. Nämä alueet Metsähallitus on jättänyt Kotisten ydinalueen hakkuiden ulkopuolelle aarnialueeksi. On haluttu säilyttää näyte siitä, millaiseksi metsä kehittyy, kun sitä ei hoideta. Nämä huonoiksi esimerkeiksi tarkoitetut, hakkuiden ja metsän käsittelyn ulkopuolelle jätetyt alueet ovat nyt luonnoltaan Evon arvokkainta osaa: vanhaa metsää, jossa on isoja vanhoja haapoja ja lahoa puuta. Haapaa ja lahopuuta tarvitsevat lajit ovat kyenneet elämään Evon vanhoissa metsissä, kun ne muualta Suomesta ovat käyneet hyvin harvalukuisiksi soveliaan elinympäristön puuttuessa.