VI Finnjamboree Kilke blogs

Sweet home Alabama, Irma & Tarmo

heikki.laurila — Thu, 05 Aug 2010 11:13:21 +0000

HERE WE COME, HERE WE GO!! Bussimme kurvailee kohti Vantaata. Sade ropisee ikkunoihin ja fiilis on onnellinen, mutta haikea. Kun saavumme kotikoloihimme, aikoo Tarmo suunnata suoraan saunaan. Toivottavasti kotona odottavat lämmin ruoka ja sekä isi että äityli. Irman koti on autio ja luultavasti jääkaapissakin loistaa pelkkä valo. Jalkakylpy tekisi terää....

Viime yönä Tarmo nukkui kahden makuualustan päällä, AH, kuin pumpulia. Tarmon oma keltainen legenda jostakin 70-luvun tienoilta alkaa olla melko lituskainen. (Huomio vielä Tarmon paino) Aamulla teltat katosivat säkkeihin hurjaa vauhtia, huhkimme kovasti. Aikuisten oikeasti. Kylä katosi kuin pieru saharaan ja metsä oli jälleen autio. Ounou.

Viikko kului huimaa vauhtia, huomasimme, että unohdimme jekut kokonaan.. ensi leirillä sitten. ;)

Tarmolla on nälkä (yllättäen) ja väsy. Irma nenästä vuotaa verta. Se ei kuitenkaan estä hurjan viikon muisteloita. JIPPII! Päällimmäisinä uudet tuttavuudet, tulva, Tarmolla hyttysen purema korvassa, kipeät lonkat, hupaisat ohjelmat, makoisat ruoat sekä mahtava kuvaajamme Seppo. Toki paljon muutakin.

Joujou, kiitos kaikesta ja kaikille. Huippu viikko! Sii juu gais.

Kiitos, anteeksi ja näkemiin.
Rakkaudella, Irma ja Tarmo

PS. Laav juu metsä.

Onpashan, Irma & Tarmo

heikki.laurila — Wed, 04 Aug 2010 16:28:17 +0000

Huhuu, mikä yö! (Alku)illan bailasimme taas kerran yömyöhälle ja kun väsyneenä kömmimme pötköpusseihimme, ajattelimme että tänään nukumme pitkään. (Koko viikon edestä..) Yöllä heräsimme kosken kohinaan ja ukkosen paukkeeseen. Tarmon ja Irman välissä virtasi vuolas joki. Makuupussit, alustat sekä rinkkamme kelluivat masentuneina mutaisen altaan pinnalla. Lähdimme rivakasti soudellen evakkoon. Tarmo äyskäröi telttaa minkä ehti. Tarmo löysi tiensä naapurin telttaan ja Irma muutti ruokailukatokseen. Vesivahingot olivat mittavat. Aamulla Irma virkisti aivojansa suihkussa ja Tarmo tapojensa mukaisesti untuvasäkissään.

Aloitimme päivän lounaan jälkeen remonttireiskaillen. Pöpön penkit lakosivat altamme ja purkutehtävän jälkeen palkitsimme itsemme pallomeressä loikoillen. WOHOO!! Kookonnuimme rakkaan tiimimme kanssa vielä viimeisen kerran Kilkkeellä, kuvaajamme suuntasi kohti kotikoloa. :(

Nyt istumme ruokailukatoksessa ja odotamme, että sähköt tulisivat takaisin. Emmehän voi elää täällä metsässä ilman sähkökreppirautaa.. Hieman haikeat tunnelmat, sillä meillä on enää tämä ilta aikaa bailata Näädänpesän tantereilla ja nautiskella leirielämästä. Viimeisen illan vietämme 10 000 ihanien kamuleiden voimin, päättäjäisjuhlat tiedossa. ;)

HÄHÄHÄÄÄÄÄÄÄ! I'll be back.

Rakkaudella,
Innokas Irma & TahdikasTarmo

(T)yömyyrät, Irma & Tarmo

heikki.laurila — Tue, 03 Aug 2010 19:51:36 +0000

HOLA ! (T)yömyyrät ovat olleet vauhdissa. Eilisilta venähti jälleen seuraavan päivän puolelle. Tarmon tango takkuili, kannot olivat normaalisti parkettien partaveitsen tiellä, mutta onneksi charmikas nuorimies oli Irman sijaan pelastamassa Tarmoa. Samaan aikaan Irma istuskeli tunnelmallisesti kostealla kukkulalla ihanien työystäviensä seurassa. KUINKA PYSTYIMMEKÄÄN OLEMAAN EROSSA????

Tällä hetkellä kirjoitamme täpötäydessä valkoisessa karaoke luukaalissa, meno vapisuttaa sormiamme, joten kirjoitusvihreiden mahdollisuus on normaalia surempi.

Aloitimme päivämme tehdastyöläisinä. Katajaisten huiviholkkien valmistustahti oli hurja. Lopuksi Irma vuoli sormeen, muutkaan eivät säästyneet vammoitta. Ei mitään vakavaa.... Nopeasti kyllästyimme huiviholkkeihin ja sarjatyö vaihtui vohveleihin mukavien mummojen ja pappojen seuraan. Vohveli maistui ja Kiltalaisten toiminta tuli samalla tutuksi. Mummot kertoivat myös, että "Mummokahvila" on saavuttanut odottamattoman suuren suosion. Ei ihme, sillä mekin viihdyimme mummilassa pitkään.

Taas kerran tutkivat journalistit valtasivat mielemme ja luikahdimme Radio Kilkkeen takahuoneeseen. Radion meininki oli mukaansa tempaava ja yllättäen puskasta löysimme jammailevan radion virallisen puskaorkesterin. Liityimme kerhoon omalla tyylillämme... JOU.

Tarmon yllätykseksi Irma oli varannut limousinekuljetuksen läheisen kylän residenssiinsä. Liikuttunut Tarmo molski innoissaan Vesijaon aalloissa. Nautimme vielä romanttisen päivällisen ja sitten limouseni kurvasi takaisin leiriin. ON SE IRMA IHANA!! T: Tarmo

Työntäyteisen päivän aikana kävimme katsastamassa myös tulilaakson tekemiset. Saimme aikaiseksi parit desing korut sekä lisää huiviholkkeja (Tällä kertaa metalliset). Sepän taitojen opettelu sai hymyt leiriläisten kasvoille.

Nyt lauletaan ja kohta bailataan Silent dicessä.. ensin täytyy tietenkin täyttää EL GRANDET masumme.

Hasta luego. TERKKUI!

Rakkaudella, Irma & Tarmo

Vielä on leiriä jäljellä

heikki.laurila — Tue, 03 Aug 2010 07:13:23 +0000

Tänään vietetään leirin seitsemättä päivää. Komea suurleiri on ylittänyt jo puolivälinsä. Erityisen leiristä on tehnyt kuitenkin se, että joka päivä leiriltä voi löytää jotakin uutta ihasteltavaa. Tänään kiinnitin huomiota ulkomaalaisten partiolaisten innostukseen suomalaisia ja leiriä kohtaan.

Tapasin leiriseikkailuni aikana muutamia saksalaisia, pari italialaista ja senegalilaisia. Kaikki ulkomaalaiset kertovat nauttivansa suuresti Suomen luonnosta. Senegalilaisten mieleen on Suomen ilmasto - epäilemättä se muistuttaa melko lailla Senegalin ilmastoa. Vierailupäivänä senegalilaiset soittivat, lauloivat ja kertoivat Woomal-projektista, jolla pyritään kehittämään oloja Senegalissa.

Kuten muutkin ulkomaalaiset leirivieraat, eurooppalaiset ovat puheliaita ja mukavia. Jännittävintä oli kommunikointi italialaisten kanssa; he kun eivät kaikki puhu englantia välttämättä lainkaan. Saksalaiset puolestaan ovat hyvin iloisia ja avuliaita päivästä toiseen.

Seikkailuni aikana opiskelin ja opetin sanoja, nautin hyvästä seurasta ja sain uusia kavereita. Suosittelen, vielä on aikaa reissata!

Kilketellen,

Kim

GERONIIMOUUU, Irma & Tarmo

heikki.laurila — Mon, 02 Aug 2010 16:33:06 +0000

Tänään tutkiva journalismi valtasi mielemme. Aamulla meidän oli tarkoitus suunnata improvisaatiosaitille haistelemaan impron tuoksuja. Tarmo kuitenkin improsi itsellensä niin hyvän nukkumapaikan, ettei lähdöstä tullut mitään. Irmaakin houkutteli enemmän lepäily sekä sumpittelu.

Iltapäivällä tartuimme toimiin ja syrjäytimme laiskottelijat mielestämme. Käänsimme nenämme kohti maalaaksoa testailemaan peuhulan tarjoamia haasteita, mukanamme koko tiimi assistenttia myöten. Tapasimme myös Aihki-leiriltä tunnetun Big Bossimme, tehotiimi oli ehyt. Maalaakson komeat miekkoset ottivat meidät vastaan. I LIKE! ;) Ensin menimme kävelemään vetten päällä. Irma polki vimmatusti, että pysyisi pinnalla, mutta Tarmo kompastui omiin jalkoihinsa ja vajosi jöijjöön. Palomiesten opettamat pelastustaidot olivat tarpeen. Irma kiskoi ja Tarmo kohosi pinnalle. Jöijö oli valmistettu myös kokonaan syömiskelpoisista tuotteista. JEE! Jöijön jälkeen oli hyppyjen aika. GERONIIMOOO! Kaikui laaksossa, kun Irma ja Tarmo halkoivat ilmaa. Bagjump oli ehdoton suosikki, meidän huimaaville päille. Tarmon pommi on lujin! Suullinen opastus meni perille, mutta kylttien lukutaitoa täytynee vielä harjoitella....

Etsiskelimme vielä Jalalla Koreasti saittia, johon olimme aiemmin ilmoittautuneet. Sitä ei kuitenkaan koskaan löytynyt ja olimme pettyneitä, koska emme saaneet aistia tanhujen tunnelmia.

Äsken saimme ihailijapostia! Tai siis... postia sukulaisilta. Mutta olisihan se voinut olla ihailija. Ei ollut. Kiitos kuitenkin rakkaat sukulaisemme ja kaikki muutkin.

Nyt täytyy rientää alaleirin yhteiselle iltanuotiolle. Jos olemme myöhässä, Irman mielestä vastustamaton savunjohtajamme suuttuu. IIIIK.

Nyt siis kiire sukassa, kello hukassa (Oikeasti Tarmon oikeassa kädessä) ja sitä rataa..

Rakkaudella,
Irma & Tarmo, vai ketä ne nyt olikaan?

Aloha

heikki.laurila — Mon, 02 Aug 2010 16:21:36 +0000

Olo on kuin olisi päiväntasaajalla. Lämpö on pysynyt koko leirin yli 30 celsius-asteen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kuumaa näin lappilaiselle, varmasti myös monelle muulle. Vettä on juotava ja hattua pidettävä päässä.

Lauantaina oli Lapa-alaleirin vierailupäivä. Vierailijoita kävi aika runsaasti. Kaukaisimmat olivat Lapista vain päivämutkan käymässä. Vierailijoiden joukkoon mahtui monen moista kulkijaa niin kuin myös meidän leiriläistenkin joukkoon mahtuu. Vierailijoiden joukosta erottui muutama isompi ryhmä, toinen oli vanhemmat,jotka toivat lapsillensa lisää vaatteita ja muita leiritarpeita, ja toinen ryhmä koostui ikäihmisistä, jotka tulivat muistelemaan omaa partiopolkuansa ja edellisiä suurleirejä. Sääkin suosi vierailupäiviä sekä lauantaina että sunnuntaina muutamaa pientä virkistävää lämminta vesisadekuuroa lukuunottamatta. Ohjelmaa oli vieraille luvassa rummunsoittoesityksistä alaleirissä kierrättämiseen. Kaiken kaikkiaan varsin onnistuneet vierailupäivätkin ovat takana mutta edelleen muutama päivä ja monen monta hienoa ohjelmalaaksoa ja muuta puuhaa on edessä.

Lauantaina vietimme koko leirin voimin musiikkiteatteri-iltaa. Ennen varsinaista musiikkiteatteria oli alaleirien välinen kuorosota-kilpailu. Neljä alaleiriä esittivät kukin yhden kappaleen ja voittaja äänestettiin desibelimittarin avulla. Kaikki kuorot olivat erittäin mahtavia ja lava-esiintymiseenkin oli panostettu. Eipä olisi uskonut, että kaikki kuorot niin upeasti vetävät shown vain parin päivän harjoituksella.

Varsinainen musiikkiteatteri oli hienosti toteutettu esitys,musiikki oli hienoa ja se kuului myös takariviin asti, koreografia ja lavasteet olivat upean näköisiä! Mutta aihe ei aivan pienimmille partiolaisille auennut ja valitettavaa oli myös se että ohjelma oli vain suomeksi ja ulkomaalaiset partiolaiset olivat taas aivan ulkopuolella ja hämillään.

Kilketellen vielä muutaman päivän

Rieska

Haikki kruunaa leirin

heikki.laurila — Mon, 02 Aug 2010 13:42:34 +0000

Kilkkeellä järjestetään neljä kertaa haikki, joka kulkee nimelä Aikamoinen reissu. Jokaiselle haikille osallistuu yli tuhat leiriläistä. Ensimmäisenä haikille lähti alaleiri Kaleva perjantaina. Kuljin erään vartion mukana tämän melkoisen reissun.

Olimme intoa täynnä – rinkat pakkasimme aamulla ja lounaan jälkeen suuntasimme aloituspisteeseen leirialueen rajalle.

Kävelimme ahkerasti ensimmäiselle rastille, jossa vastattiin partio- ja luontoaiheisiin kysymyksiin. Oikeilla vastauksilla saimme puisia ja metallisia osia, jotka piti kasata kasviprässiksi. Ensimmäisen rastin jälkeen haikki jatkui ruokarastille, jossa syötäväksi ruoaksi muuttui pastaa aurinkotomaatein. Trangia-keittimen kanssa piti noudattaa erityistä varovaisuutta, sillä kesän kuumat viikot olivat kuivattaneet metsikön rutikuivaksi. Kastelusta huolimatta metsäpalojen vaara oli olemassa.

Kun vatsa oli täynnä ruokaa, haikki jatkui kohti seuraavaa rastia. Lopulta saavuimme päivän viimeiselle rastille, yörastille, jossa söimme vielä iltapalan.

Yö sujui hyvin ja aamulla purimme laavun mukaan. Päivän reitti kulki viimeisen rastin kautta maaliin.

Viimeisellä rastilla tehtävänä oli halonhakkuu toisen vartion kanssa. Saimme kavereiksemme vartion saksalaisia. Halonhakkuu sujui vikkelästi ja samalla vaihdettiin ajatuksia leiristä englanniksi. Todellista ystävyyden rakentamista yli rajojen.

Maalissa olo oli väsynyt, mutta iloinen. Savussa päivän mittaisen lepäilyn ja kevyen ohjelman lomassa leiri jatkuu.

Lautturit Irma & Tarmo

heikki.laurila — Sun, 01 Aug 2010 16:33:26 +0000

Irma on riippumaton tarpeessa. Hän on nuukahtanut, vaikka täytyisi työskennellä hiki hatussa. (Ps. Tarmo shoppaili itselleen uuden hikihatun) Eilisilta vaihtui jo seuraavan päivän puolelle, kun kömmimme Näädänpesästä nukkusäkkeihimme. Bändi Jack and the Daniel's sai tanssijalat vipattamaan, vaikka illan tietovisailu ei taaskaan mennyt aivan suunnitelmien mukaan.

Päivä alkoi jäisissä tunnelmissa. Irman ajatus ei kulkenut ja Tarmokin näytti pakastearkussa koisineelta. Aamuisen jumalanpalveluksen jälkeen oli lähdettävä lämmittelylenkille. Lenkkipolkuja testatessa hiki nousi otsalle ja virkistävä suihku oli tarpeen. Tarmon pikimustat jalat muuttuivat astetta vaaleammaksi ja Irmakin sai uutta virtaa. Päivään kuului tietenkin myös perinteinen sumppihetki ennen seuraavan tutkimuksen aloittamista. Tällä kertaa coffee maistui Tarmon ihka omista posliinikupposista romanttisesti laiturin nokassa.

Kolina-lossin lautturit vaikuttivat uupuneilta. Teimme päivän hyvän työn, päästimme heidät kahvitauolle ja otimme kaukosäätimen hallintaamme. Matkustajille ei jäänyt traumoja ja pääsimme turvallisesti perille. Lautturin työ oli mieleemme. Mikäs siinä auringossa paistatellessa ja laineiden liplatusta kuunnellessa. =)

Nyt on kiire, on ruoka-aika, Tarmoa viehättää keittiön taika. (Tarmo on tunnetusti huippukokki....)

Tänään aiomme vielä kuunnella stand-uppia partiolaisten korvin. JOU!

Vitsi mitä juntteja..

Rakkaudella, Irma & Tarmo <33<3<3<3<3<3 LOL

Ps. Lupaamme olla huomenna ra(i)kkaampia sekä (ahke)rampia. Vähän ontuu.

Sukkana sisään, Irma & Tarmo

heikki.laurila — Sun, 01 Aug 2010 08:24:33 +0000

Aamu alkoi kehnosti. Irma heräsi aamuyön tunteina siihen, että teltan katosta valui vettä. Hänen paikkansa tulvi, mutta Tarmo koisasi vieressä mukavasti kuin murmeli. Irma lähti vastoinkäymisistä huolimatta aamupalalle jo 07.15, Tarmon tullessa vain 45 minuuttia perässä. AIJAIJAI. Yöllinen puhelinchatti taisi väsyttää Tarmoa.

Juhlallisen lipunnoston jälkeen kiertelimme siellä sun täällä. Tarmo sai vainun avautuneesta kahvilasta ja sieltä leijuvasta tuoreesta sumpin tuoksusta. Määränpää oli selvä. Aikaa kului tunti, jos toinenkin ystävien kanssa rupatellen. Kello lähestyi jo lounasaikaa, kun Tarmon kymmenjalkainen suku rynnisti leiriin. Irmakin sai osansa, kun Tarmon äiti jakeli ruokasäkin antimia. Luuli ilmeisesti Tarmon laihtuneen.... Ei aikaakaan, kun yllätys tapahtui. Myös Irman eräjormaileva suku lähikylästä polki paikalle. KERRANKIN.

Lounaan jälkeen Irma kipitteli partiomuseoon, sillä päivän teemana oli "etsi omat juuresi". Tarmo oli havainnut, ettei niitä ainakaan löytötavaroiden joukosta löytynyt ja päätti etsiä perinteisin keinoin.."KASVAIN!" Irma hihkaisi ja kutsui puolisonsa paikalle. Todisteet olivat luotettavia, Irman isoisähän se siellä seinällä komeili. Päätimme juhlistaa tätä.

Testasimme myös vihaisen maa-ampiaisen karkoitustaktiikoita. Irma viskoi lautastaan, mutta Tarmo vetäisi varman kurkipotkun, jolloin ampiainen kukistui. Päivän tutkivanjournalismin koukkuun jäi myös munkit. Halvimmat löytyi Tuikun Saimaa kahvilasta, jossa oli alennusmyynnit. Naisina, ale sanan kuullessamme, juoksimme sukkana sisään. NAMINAMI.

Iltamme ohjelmaan kuuluu musiikkiteatteria sekä johtajakahvila Näädänpesän tanhulattian menon maistelua.

Savusassa soi pilli, Irma on kovin villi, Tarmo yrittää pysyä perässä. ALOHA!

Rakkaudella, Irma & Tarmo

Ruutia rutiineihin

heikki.laurila — Sat, 31 Jul 2010 07:00:00 +0000

Perjantai-ilta alkaa hämärtyä ja leiri hiljentyä. Torstai-iltana ampaistiin leiri käyntiin mahtavalla avajaisohjelmalla. Sorin sirkus taiteili akrobatiaesityksiä suurissa männyissä roikkuen ja hyppien.

Avajaiset muuten tapahtuivat veden päällä kirkkoveneiden, tuliefektien ja hienojen lavasteiden kera. Avajaiset toivat mieleen vanhaa suomalaista ja kalevalaista mystiikkaa.

Avajaiset pidetty, vielä 6 päivää leiriä jäljellä ja monen monta hienoa juttua. Ei voi edelleenkään kuin hämmästellä kuinka keskellä metsää noin 10 000 ihmisen "kaupunki" elää ja nauttii helteistä. Tyhjästä tämä kaupunki nousi ja tyhjäksi me sen lähtiessämme jätämme.

Oletteko koskaan muuten kuvitelleet kuinka maaginen ele peukun ja käden ylös nostaminen on? Hetkessä 10 000 partiolaista oli aivan hiljaa. Miettikääpä sitä, mikä taika siinä on ja ajatelkaapa että se on varmasti yksi niistä taidoista jonka jokainen partiolainen osaa.

Kilketellen etelän pimeistä öistä
Rieska